Blogi: Kaupunkielämä

Yli 130 kilometriä rantaviivaa avaa mahdollisuuksia

Helsingissä jokainen kaupunkilainen asuu alle 10 kilometrin päässä rannasta. Kaupungin rantaviiva on yli 130 kilometriä pitkä ja saaria kaupungissa on noin kolmesataa. Rantaviivan avaaminen kaikille on ollut jo pitkään Helsingin kaupunkisuunnittelun periaatteena.

Lukuisissa suurkaupungeissa maailmalla on käynnissä ja toteutettu kunnianhimoisia ranta-alueiden kehityshankkeita. Esimerkiksi New Yorkin Manhattanin eteläkärjestä ja Brooklynistä tai Kööpenhaminan ranta-alueilta löytyy laadukkaita toteutuksia. Helsingillä on hyvä lähtötilanne, kun valtaosa rannoista on jo julkisessa käytössä tai suunniteltu sellaisiksi.

Tulevina vuosina merellisiin kaupunginosiin saadaan lisää avointa rantareittiä, asumista sekä liikuntapaikkoja. Länsisatamaan, Kalasatamaan ja Kruunuvuorenrantaan rakentuu yhteensä noin 20 kilometriä uutta julkista rantaviivaa.

Helsingin rannoille syntyy lähivuosina uudenlaisia asumisratkaisuja. Kalasataman Verkkosaareen on varattu alue kelluville asunnoille ja meren päälle ulottuvalle korttelille. Jätkäsaaren Saukonpaateen ja Kruunuvuorenrantaan taas on suunniteltu kaupunkipientaloja, joista voi astua suoraan rantabulevardille. Kalasataman keskuksen torneista avautuvat maisemat kauas merelle.

Rantareitti on kaupungin fasadi merelle, jopa Helsingin julkisivu maailmalle. Reitillä kulkiessaan voi kokea monenlaista ympäristöä: urbaaneja asuinalueita, hoidettuja puistoja, kantakaupungin torielämää ja koskematonta luonnonrantaa.

Helsinki on merikaupunki ja sillä on myös suuret taloudelliset vaikutukset esimerkiksi matkustajaliikenteen, kauppamerenkulun ja matkailun kautta. Kantakaupungin laivaliikenneterminaalien kautta kulkee vuosittain yli 10 miljoonaa matkustajaa.

Merellisten alueiden kehitys on noussut tulevaisuuden voimavaraksi Helsingissä ja kaupunki panostaa siihen entistä selkeämmin. Merellisyyden potentiaalin täysi hyödyntäminen vaatii kuitenkin vielä paljon työtä.

Kaupunkisuunnittelussa katsotaan erityisesti rantavyöhykkeen julkista tilaa, sitä reunustavia rakennuksia, puistoja ja rantaa. Yleiskaavan Meri-Helsinki-raportti ja sen teemakartta ohjaavat meri- ja saaristoalueen maankäytön suunnittelua yleiskaavatasolla.

Laiturin kesänäyttely Veteen piirretty viiva esittelee merellistä Helsinkiä ja rantareittiä tarinoiden kautta. Reitin parhaat paikat löytyvät kaupunkilaisten vinkkaamana. Yhteismaa ry:n kanssa toteutettu Rantakesä #yli130km -tapahtumakokonaisuus mahdollistaa avoimet kaupunkitapahtumat rantaviivalla koko kesän ajan.

30 kommenttia artikkeliin ”Yli 130 kilometriä rantaviivaa avaa mahdollisuuksia

  1. Tekstissä mainitut koskemattomat luonnonrannat ovat tärkeä osa Helsingin viehätystä. Kannattaa siis pitää huolta siitä, ettei niitä pilata myöskään liian järeällä reitityksellä – kapeat polut tai jo olemassa olevat hiekkatiet riittävät hyvin.

    Luonnonrannat ovat käyneet Helsingissä valitettavan vähiin. Siksi yhtäkään vielä jäljellä olevista ei saisi uhrata.

    18+
  2. Samaa mieltä. Helsingissä jokainen kaupunkilainen asuu alle 10 kilometrin päässä rannasta. Sen takia kaupungin pitäisi pitää huolta vielä rakentamattomista rannoistaan, eikä rakennella niitä täyteen asuintaloja, kelluvia asumuksia, uusia rantareittejä, kivettyjä bulevardeja, raitioteitä ja muita laatukäytäviä.

    16+
    • Helsinki on minulle erittäin rakas kaupunki, mutta olen jo “menettänyt” lapsuuteni muistot kaupunkisuunnitteluviraston kehittämisissä vuosikymmenien mittaan. Inhoan korkeita kylmiä kiviriminteerattuja täyttömaarantoja paikoissa, joissa lapsuudessani 1950-luvulla saattoi heilutella varpaita vedessä ja jopa plutatessaan pääsi itse helposti ylös merestä. Kaupunginosat, joita on pystytetty vesijättömaalle ja täyttömaille, ovat mielestäni epäviihtyisiä ja kolkkoja. Talot ovat liian lähellä toisiaan. Verratkaa vaikkapa Meilahteen, joka rakennettiin nopeasti 1930- ja 1940-lukujen vaihteessa. Upeaa tehokasta yhtenäistä kivikaupunkia vehreitten puitten ja pensaitten kaunistamilla avarilla tonteilla. Suojelkaa se ja ilmoittakaa maailmanperintöluetteloon sodanjälkeisen jälleenrakennuksen loistavan esimerkkinä. Miksi enää ei suunnitella kauniita kaupunginosia? Tiivistettäessä kaikki kaunis pilataan. Kuten rintamamiestaloalueella Hakuninmaalla ja Maununnevalla.

      7+
  3. Täysin samaa mieltä kuin edelliset kirjoittajat. Parhaat kesämuistoni on Kalvikin rannalta 70-luvulta. Aurinkolahden ranta on järkyttävä.

    16+
  4. Totta se on. Maapallo tuhoutuu. Jääkarhut, sammakot, leijonat ja perhoset. Mutta ihmistorakat ne ajelevat tyytyväisinä “raidejokereissaan” vimeiseen hengenvetoonsa asti.

    8+
  5. Kaupungin rantaviiva on yli 130 kilometriä pitkä, ja saaria kaupungissa on noin kolmesataa. Ei siis ihme, että kaupunkisuunnitteluviraston sormet syyhyävät. Rantaviivan avaaminen onkin ollut jo pitkään Helsingin kaupunkisuunnittelun periaatteena.

    Kaupunkisuunnittelijoiden kannattaisi kuitenkin laittaa jäitä hattuun. Mitä vähemmän virasto avaa ja kehittää, sen parempi asukkaille. Nykyiset vielä rakentamattomat saaret ja merenrannat pitäisi säilyttää osana kaupungin merellistä viherverkostoa.

    Paljon vanhoja satama-alueita on jo vapautunut asuinrakentamiselle Jätkäsaaressa, Hernesaaressa ja Koivusaaressa, sekä Kalasatamassa, Sompasaaressa ja Verkkosaaressa. Näiden pitäisi riittää myös kaupunkisuunnittelijoille.

    10+
    • Eniten saadaan vapaita rantoja, jos kaupunki lunastaa omarantaisista huviloista rantapolun.

      4+
    • Jätkäsaaressa on paljon nykyisiä ja tulevia satama-alueita, koska sinne tulee myös uusi terminaali.

      0
    • Anteeksi vain, mutta ainakin Koivusaaresta on suuri osa edelleen ulkoilu-ja virkistyskäytössä. Siellä on myös venekerhojen toimintaa ja venesatamat edelleenkin toiminnassa. Alue sopii juuri tuollaiseen käyttöön mitä parhaiten useammastakin eri syystä. Korkeintaan sinne voisi rakentaa hillityn pienimuotoisesti jotakin edellisiä tukevaa, eikä mitään rahanahneiden gryndereiden tai kaupungin kaavoittajien temmellyskenttää.

      Kuljin äsken juuri Koivusaaren kautta aamulenkilläni, eteläpuolta länteen ja pohjoispuolta itään. Oli kiva nähdä mm. joutsenpoikue saarta reunustavan kaislikon nurkalla. Olisikohan siinä vieri viereen rannalle asettuneita poikasia ollut peräti seitsemän?

      Koivusaari tarjoaa ulkoilijalle melkein aina virkistäviä elämyksiä sen kautta kulkiessa. Vastaavia ei voi ikinä kokea missään liiaksi rakennetussa ympäristössä, kuten esimerkiksi Ruoholahdessa.

      1+
  6. Katajanokka rauhaan, ranta-alueelle ei tiiviisti uusia rakennuksia, jos luvassa vain rantaraitti. Ranta-alueella voi nauttia luonnosta ja leikkiä/ retkeillä/levittää viltin yms. Rantaraitilla vain kävellään/juostaan. Onko harkittu, että ulkoministeriön tilat otetaan asuinkäyttöön.

    Paljon vanhoja satama-alueita on jo vapautunut asuinrakentamiselle Jätkäsaaressa, Hernesaaressa ja Koivusaaressa, sekä Kalasatamassa, Sompasaaressa ja Verkkosaaressa. Eivätkö nämä riitä?

    3+
    • Joo, Katajanokan parkkikentät ehdottomasti suojeltava!

      Kivinokan, Vartiosaaren ja Ramsinniemen joutavat luonnonrannat siellä jossain kaukana sen sijaan rakennettava. Tehottomasti, lähiötyyliin.

      4+
  7. Löytyisikö Helsingistä hyvä paikka urbaanille boardwalkille? Siis puiselle rantapromenadille. Vastaavia on esimerkiksi Yhdysvalloissa ainakin itärannikon rantakaupungeissa. New Yorkissa hieno esimerkki on vaikka Coney Islandilla. Arabian rantapuisto on nykyisellään snadisti tylsä hanhien laidunalue. Sinne vaan rantaan Kalasatamasta alkava boardwalk Vanhankaupunginkoskelle saakka. Sen varteen voisi hyvin kaavoittaa tontteja kahviloille/ravintoloille. Ja tietysti Arabiaan voisi rakentaa boardwalkilta laiturin sinne lahdelle ja laiturin päähän uimapaikan. Saataisiin hauskaa pöhinää alueelle, jonka potentiaalia ei todellakaan ole vielä hyödynnetty kunnolla.

    4+
    • Arabian rantapuisto on tosiaan tysä paikka, paljasta nurmikkoa silmän kantamattomiin ja muutama orpo puu siellä täällä.

      Puisto on rakennettu kaupungin nykyisen käytännön mukaan niin, että alueelta poistetaan ensin kaikki alkuperäinen puusto ja muu luonnonmukainen kasvillisuus, maasto tasataan maansiirtotraktoreilla ja sitten aletaan puistoa rakentamaan. Samaa menetelmää käytettiin hiljattain Töölönlahdella.

      7+
      • Minusta rantapuisto on onnistunut ja puut kasvavat ehkä liikaakin. Baana vaan ei sovi ollenkaan keskelle (eli halki) rauhallista mietiskelypuistoa (lapset, koirat).

        1+
      • On tullut mieleen, että kaupungilla on suoranainen tarve tukea joidenkin maanrakennus- ja taimibisneksiä. Miten muuten voitaisiin selittää niitä turhia mylläystoimenpiteitä, joita jatkuvasti tapahtuu eri puolilla Helsinkiä?

        Kun säästöjä etsitään, niin tällainen turha viherrakentaminen on hyvä kohde. Suunnittelussa kannattaa säilyttää kaupunkimetsät, sillä ne ovat monella tavalla edullisia. Niiden hoitoon menee vain vähän rahaa ja ne tuottavat eri ikäisille asukkaille terveyshyötyjä ilmaiseksi.

        8+
      • Lähes poikkeuksetta luonnonmukaisuus on parempi ja kauniimpi kuin rakennettu ympäristö. Jos luontoa muokataan, pitäisi tuunaus tehdä luontoa mukaillen ja alkuperäistä muotoa kunnioittaen!

        3+
      • Luonnonmukaista suunnittelua harrastettiin Helsingissä vielä muutama vuosikymmen sitten. Helsingin Sanomissa 23.7.1965 kerrottiin, kuinka puistojen suunnittelu on yhtä tärkeätä kuin asemakaavoitus ja rakennussuunnittelukin.

        “Uudet rakennukset pyritään saamaan keskelle luontoa, puita ja luonnollista maisemaa jätetään niin paljon kuin mahdollista. Keskikaupungin ahtaissa kortteleissa voidaan vain kateuden sekaisin tuntein katsella ilmavien asuntoalueiden nousemista.”

        3+
  8. Kartassa oli keyyen liikenteen silta Tulliniemestä Kulosaareen. Erinomaista ja se tarvitaan. Ratikka voi mennä siitä myös luotojen kautta Mustikkamaan luodoille. Pengersilta maksaa vain 5 miljoonaa, josta puolet menee Tulliniemen kääntösiltaan.

    Tulliniemen yhteys tarjoaa hienon lenkin Herttoniemen asukkaille.

    1+
  9. Se, että jokaisella on alle 10km rantaan, ei millään lailla poista sitä harmia, että ennen jokaisella oli myös alle 10km yleisilmailuun käytetylle ja kelpaavalle lentokentälle. Ja jatkossa matkaa on 50-150km (riippuen siitä, millaista lentokenttää ihminen tarvitsee ja mihin Malmin toiminnot siirtyvät)
    Lähin lentokenttä taitaa silloin olla Tallinnassa, mutta sinne matkustaminen laivalla kestää kyllä saman kuin esim. Vesivehmaalle, missä innolla odotetaan ilmailutoiminnan lisääntymistä. (Hyvinkäällä, Nummelassa ja Mäntsälässä ei odoteta)

    1+
    • Mitenköhän Malmin lentokenttä taas vaihteeksi mahtaa liittyä Helsingin rantaviivojen kehittämiseen?

      3+
      • Tulipahan vaan mieleen. Miksi ihmeessä Helsingin kaupunkisuunnittelijat (arkkitehdit?) pitää rantoja niin arvokkaina, että niiden säästäminen rakentamiselta ja asuttamiselta on kaiken suunnittelun ykköstavoite? Suomessa on meren- ja järvenrantaa vaikka kuinka paljon, mutta yksityislentokoneille soveltuvia lentokenttiä miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudulla on vain yksi. Sen tuhoamista ei mielestäni voi puolustella sillä, että jäähän teille 130km rantaviivaa. Ja toisekseen: On sanottu, että Malmin lentokenttä on koillis-helsinkiläisten meri. Heidän ainoa avoin paikka, jos ei halua mennä 10km päähän oikeaan merenrantaan.

        0
      • Eivät suunnittelijat näytä pitävän luonnonrantoja arvokkaina, sillä niitä ollaan yleiskaavassakin koko ajan “kehittämässä” eli käytännössä muuttamassa rakennettuun ja kuolleeseen suuntaan.

        Melkein suunnitelmassa kuin suunnitelmassa mainitaan nykyisille luonnonrannoille ajateltuja kahviloita, kioskeja tms. Olisi vähitellen hyvä ymmärtää, että kaupungissakin tarvitaan epäkaupallista tilaa. Asukkaiden on välillä voitava hengähtää paikassa, jossa heidän ei odoteta toimivan kuluttajina.

        Ranta-alueita suunnitellaan pilattavaksi myös “saaristoraitiotiellä” ja siihen liittyvällä asutuksella. Rannat eivät säily viihtyisinä massiivisten maanrakennustöiden jälkeen.

        10+
  10. Valitettavasti epäviihtyisyys kasvaa entisestään. Töölönlahden rannalla lapsuuteni viettäneenä ja leiikkineenä olen tosi pahoillani, että Postitalon ja Hakasalmen huvilan sekä rautatien välinen alue kaavoitettiin noin tylsäksi. Kiasman olisi pitänyt olla isompi ja itsensä verran kauempana komeasta Postitalosta. Radanvarsi on tosi pettymys. Avaruus ja näkymät peittyivät keskinkertaisten tylsien toimistojen taakse ja Rautatieasemaan kiinni tuli neuvostoliittolaistyylinen hotelli?! Sanomatalon ylimääräinen kerros olisi pitänyt purkaa. Menetettyjen mahdollisuuksien maisema syntyi kun keskustelu ohjattiin kiistelemään makasiineista ja huomio käännettiin pois siitä, että meneillään oli (huonon) kaavan tekeminen – en tiedä kenen ehdoilla?!

    3+
  11. Yleiskaava ja erikoisesti sen luonto-osiot vaikuttavat kymmenien ellei satojen vuosien päähän. Luontopolut ovat suosituimpia muta erittäin herkkiä. Esim. koira, vaikka olisi kiinnikin, muuttaa sitä kymmenen metrin säteellä: lannoitus, kuluma, kuopat.

    Pitää siis varmistaa, että on myös koirattomia luontopolkua. Asukkaat voivat niistä sopia, mutta yleiskaavaankin on hyvä merkitä sellaisia. Koirien määrä kasvaa huimaa vauhtia.

    2+
    • Kokonaan koirattomia alueita voisivat olla Kivinokka ja Lammas-/Kuusisaari sekä Vartiosaari ja Villinki. Se turvaisi punkkien suhteen luonnollisen tautikehityksen ikään kuin vertailukohtana.

      Keskuspuistossa on koiran kieltomerkkejä vain lenkkipoluilla eikä luontopoluilla.

      1+
      • Voitaisiinko kieltää myös ihmiset näiltä alueilta?

        0

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.