Blogi: Liikkuminen

Hollannissa pyöräliikenne on sosiaalista elämää

Elävää kaupunkia syntyy Hollannissa pyöräliikenteen osuutta lisäämällä. Utrechtin ja Helsingin pyöräilyterveiset kuultiin Laiturin Design of the Livable City -tapahtumassa 22. syyskuuta.

Utrechtin pyöräliikenneohjelman vastaava, hollantilaispyöräilyn lähettiläs Herbert Tiemens aloittaa esityksensä valokuvalla, jossa on koulutyttö pyöränsä kanssa. Tyttö polkee päivittäin 11 kilometrin koulumatkan kaupungin läpi säässä kuin säässä, reppu pyöräkorissaan – aivan kuten monet hänen ikätovereistaan. Kuvan tyttö on Hollannin kruununprinsessa. Kuningasperhe haluaa olla yksi pyöräilyperheistä maassa, jossa keskimäärin jokainen omistaa pyörän.

Tiemens kuvaa Hollannin pyöräilykulttuuria sosiaaliseksi tapahtumaksi. Tutkimusten mukaan pyöräliikenne tuottaa eniten iloa muihin liikennemuotoihin verrattuna. Pyöräilyn aikana vaihdetaan kuulumisia ja tullaan nähdyksi – se on luonteva osa elämää.

Kuulostaa mukavalta ja helpolta, etenkin kun maassa ei ole mäkiä. Hollannissa kuitenkin sataa ja tuulee usein, ihan niin kuin meillä Helsingissäkin. Hollannissa pyöräilyn edistämisessä onkin lähdetty määrätietoisesti parantamaan pyöräilevien asukkaiden olosuhteita. Erotellut, yksisuuntaiset ja leveät pyörätiet, suoja-aidat tuulisille osuuksille, katkeamattomat yhteydet, katuhierarkia nopeusrajoituksineen. Nämä ovat vain muutamia keinoja kannustaa ihmisiä tarttumaan pyörää sarvista.

Tiemens nimeää hyvän pyöräkaupungin perusvaatimuksiksi teiden kokonaissuunnittelun, turvallisuuden, vetovoimaisuuden, jatkuvuuden ja mukavuuden. Elävää kaupunkia muodostuu, kun ihmiset voivat liikkua kaupungissa sujuvasti. Toimivassa kaupungissa pyörän voi ottaa mukaan junaan tai jättää parkkiin työpäivän ajaksi, kotimatkalla asemalta voi poimia evästä mukaan tai lasta voi kuljettaa pyörällä turvallisesti. Miten Hollannin oppeja voisi soveltaa Helsinkiin?

– Edetkää askel askeleelta! Autoparkit pois kauppojen edestä ja pyöräparkkeja tilalle. Kauppias kiittää ja ympäristö muuntuu turvallisemmaksi sekä eläväisemmäksi, kehottaa Tiemens.

Shared spaces, yhteinen tila, sopii keskustoihin, joissa on alhaiset nopeudet. Kävelijät, pyöräilijät ja autoilijat sopeuttavat oman nopeutensa muihin ja kommunikoivat keskenään.

– Rautatieaseman edustalle teidän täytyy tehdä jotakin! Se voisi olla paikka kokeilla yhteistä tilaa.

Pyöräliikenteelle omia katuja

Helsingin polkupyöräilijöiden järjestökoordinaattori Martti Tulenheimo jatkoi hyvän pyöräilykaupungin pohdintaa Tiemensin linjoilla. Pyöräily on ensisijaisesti liikennettä, niinpä keskeisessä asemassa on liikenneväylien laatu. Pyöräliikenne on hyvä erottaa autoliikenteestä ja jalankulusta pääkaduilla.

Pyöräkadulla on pyöräliikennettä enemmän kuin autoliikennettä. Pyöräilijän takana tulevalle autoilijalle katu on vain lyhyt siirtymä, jolloin nopeus on alhainen. Pyöräkadun, fietsstraatin, hollantilaiset ovat kopioineet saksalaisilta. Ruotsissa pyöräkatu, cykelfartsgata, on jo kokeilussa. Nimellä viitataan nimenomaan pyöräilynopeuteen. Helsinkiin suunnitellaan ensimmäistä pyöräkatua itäiselle baanalle.

Kaupunkia ei kuitenkaan suunnitella vain pyöräilijöille, Tulenheimo muistutti. Hyvä pyöräilykaupunki on tiivis, terve ja toimiva kaupunki, jossa on korkea elämänlaatu ja viihtyisyys. Nykyisessä taloustilanteessa pyöräily on high return investment, eli jokainen sijoitettu euro palautuu moninkertaisesti takaisin.

Auton vapaapäivänä 22.9. järjestetyssä Design of the Livable City -tapahtumassa kuultiin kokemuksia onnistuneista ratkaisuista luoda elinvoimaisia, pyöräilyyn kannustavia kaupunkeja Hollantiin. Tilaisuudessa pohdittiin myös millainen on hyvä kaupunki pyöräillä ja esiteltiin parhaita esimerkkejä maailmalta sekä Suomesta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.