Blogi: Osallistu

Nuoret rakensivat Siilitietä ensimmäisellä kaupunkisuunnittelun Safarilla

Millaiset yhteydet Siilitielle pitäisi rakentaa, että nuoret muuttaisivat sinne 20 vuoden päästä? Jos Mannerheimintiellä ei olisi autoja, miten liikkuminen järjestettäisiin? Näihin kysymyksiin rakennettiin ratkaisuja kahden päivän Safari-bootcampissa Laiturilla 31.1.–1.2. Ensimmäisellä kaupunkisuunnittelun Safarilla pureuduttiin liikkumisen tulevaisuuteen.

Kestävin rakenne on kolmikantainen. Sen oppivat Safari-työpajan osallistujat perjantaina alkaneen työpajan alussa, kun he pääsivät rakentelemaan mahdollisimman korkeita torneja spagetista ja vaahtokarkeista. Torneja arvioi kaupunkisuunnitteluviraston suunnittelija Virpi Mamia. Pienen luennon jälkeen osallistujat lähetettiin ulos pohtimaan, mitä Mannerheimintiellä olisi, jos autot eivät veisi kaikkea tilaa.

Osallistujien piirtämissä visioissa raitiovaunut ja pyörätiet saisivat enemmän tilaa Mannerheimintiellä ja kaupunkipyöriäkin olisi tarjolla. Harrastus- ja kulttuurimahdollisuuksiin olisi tien varrella mahdollista panostaa: ehkä Töölönlahdelta voisi vuokrata myös suksia liikkumiseen ja liikuntaan? Kesällä samasta paikasta saisi piknikvilttejä. Turisteja houkuteltaisiin näköalapaikalla.

Safarilla on aina tärkeää määritellä ongelma ja ymmärtää, että tulevaisuus ei tapahdu tyhjiössä vaan Helsinkiin vaikuttavat koko maailmaa muuttavat megatrendit. Siksi pohdimme, miten ilmastonmuutos ja Helsingin kasvu vaikuttavat tulevaisuuden liikkumiseen ja asumiseen. Perjantai osoitti, että nuoret pystyvät kehittämään käytännön ratkaisuja kaupunkitilaan – viheliäisten haasteiden keskellä.

Miksi Siilitien rakennukset ovat niin kaukana tiestä?

Seuraavana safaripäivänä lähdimme metromatkalle tulevaisuuden kaupunkibulevardia pitkin. Matkalla teimme havaintoja matkustuskokemuksestamme: miten liikkuminen voitaisiin parhaiten järjestää tulevaisuudessa ja mikä liikkumiskokemuksessa nyt mättää.

Siilitien alue ei ehkä pakkassäässä näyttänyt parhaita puoliaan, mutta urheasti osallistujat jaksoivat havainnoida ja ottaa kuvia. Keskusteluissa pohdittiin, miksi autokaupat vievät niin paljon tilaa alueella ja miksi rakennukset ovat niin kaukana tiestä. Osallistujat huomioivat, kuinka lähellä oikeasti on Itäkeskus ja miksi sinne ei kävellä sekä etenkin se, miten lähellä keskusta oikeasti on.

Metromatka meni sukkelasti, mutta maisema muuttui radikaalisti. “fyysinen etäisyys on pieni, henkinen valtava” luonnehti yksi osallistuja välimatkaa Siilitien ja keskustan välillä.

Vaikka osallistujille luontoarvot ja alueen rauhallisuus olivat tärkeitä asioita, aloimme yhdessä pohtia, onko asuntopulan vaivaamassa pääkaupungissa järkevää pitää asuinaluiden välissä puoliksi hoidettua metsää? Ehkä niillekin alueille saisi joskus asuntoja tai harrastusmahdollisuuksia? Maanläheiset, mutta värikkäät talot miellyttivät havainnoitsijoiden silmää, niiden asettelu vaan olisi voinut olla tiiviimpää.

Kun pääsimme takaisin lämpimään ja saimme hieman sulateltua pitsoja, jatkoimme työtä Siilitien alueen parissa. Siilinpesä-ravintolan säilyttämisestä kaikki olivat yhtä mieltä. Vanhaakin on hyvä säilyttää.

Siilitien visioksi muodostuu alue, jonka keskustassa on metroasemalla hyvät palvelut.  Siilitiellä on oma ”kulttuurinokka”, jossa juhlitaan alueen monikulttuurisuutta. Raiteet vievät metroasemalta muualle Itä-Helsinkiin ja palveluita tarjoavat pienet liikkeet ovat levittäytyneet Siilitietä pitkin – täyttämään ammottavaa aukkoa tien ja talojen välissä.

Safarin seuraava viikonlopputyöpaja järjestetään Laiturilla 21.-22. helmikuuta.

2 kommenttia artikkeliin ”Nuoret rakensivat Siilitietä ensimmäisellä kaupunkisuunnittelun Safarilla

  1. Siilitien metroaseman palveluissa riittääkin kehittämisen varaa. Tällä hetkellä metroasemalla ei ole kuin R-kioski, eikä koko Siilitien alueella ole muita palveluita kuin kaksi ravintolaa (toinen toimii myös pubina) ja kaksi pientä Siwaa. Erätori on noin puolen kilometrin päässä, mutta sieltäkään ei löydy kuin Alepa, yksi ravintola ja muutama pubi lisää. Niin ja toinen R-kioski.

    En tiedä onko realistinen tavoite, mutta ainakin asukkaiden kannalta olisi mukavaa, jos jokainen metroasema toimisi siinä määrin keskuksena, että niiden läheisyydestä löytyisi edes yksi supermarket-kokoinen ruokakauppa, mielellään toki muitakin palveluita.

    1+
  2. Lisättäköön edelliseen vielä, että Siilitien sinänsä pientä fyysistä etäisyyttä keskustaan kasvattaa pyöräilynäkökulmasta se, että kahdesta mahdollisesta pyörätiestä toinen kiertää teollisuusalueen kautta ja toinen, suorempi kulkee rantaa pitkin, mutta on sorapintansa takia ikävä ajaa, ja talvisin koko tie on hiihtolatuna. Itäkeskukseenkin pyöräillessä joutuu kiertämään, jos haluaa ajaa pyörätietä.

    Baanaverkko korjaa valmistuessaan molemmat puutteet, mutta toivottavasti sitä ei rakenneta viimeisenä idässä.

    0

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.