Blogi: Asuminen

Väestöennusteiden viisi vaikuttavaa tekijää

Helsingin seudun väestömäärän ennustamisessa helpoin osuus on luonnollisen väestönkasvun ennakointi. Syntymien ja kuolemien lisäksi väestömäärään vaikuttavat talouden kehitys ja asumisen tyyli.

Vuoden 2013 aikana Helsingin seudun väkiluku saavuttaa 1,4 miljoonan rajan. Seudun saama muuttovoitto oli viime vuonna 10 000 henkeä, mistä 7 000 saatiin ulkomailta. Kun mukaan lasketaan syntyneiden enemmyys, vuoden 2012 kasvuksi saadaan yhteensä 17 000 asukasta. Siten seutu on kasvanut 2010-luvun alkuvuosina enemmän kuin kertaakaan sitten 1960-luvun alun.

Helsinkiin ja Helsingin seudulle on tehty vaihtoehtoiset väestöennusteet, joiden mukaan vuonna 2050 seudulla asuisi alimmillaan 1,68 miljoonaa ja enimmillään 1,97 miljoonaa asukasta. Kahden ennusteen välillä on yli kolmensadan tuhannen asukkaan ero. Arvioihin vaikuttaa ainakin viisi taustatekijää:

  1. luonnollinen väestönkasvu eli syntymät ja kuolemat
  2. kotimaan talouden tila
  3. Euroopan talouden ja maailman tila
  4. asuntomarkkinat
  5. asumisväljyyden kasvu

Helpoin osuus kaupunkiväestön ennustamisessa on syntymien ja kuolemien tuottaman luonnollisen väestönkasvun ennakointi. Sen sijaan suurikin muuttovoitto on saattanut kääntyä tappioksi parissa vuodessa.

Muuttovoiton vaihtelu kertoo siitä, että muuttamisella on vahva yhteys Helsingin seudun talouden kehitykseen. 1980-luvun lopun ylikuumenneet asuntomarkkinat nostivat hinnat Helsingin seudulla ennätyskorkeiksi, ja muuttovirrat kääntyivät muuhun Suomeen. 1990-luvun laman jälkeen nopeasti elpynyt talous alkoi taas vetää muuttajia ja 2000-luvun alun ICT-sektorin syöksy koetteli juuri Helsingin seutua. Tämänkin taantuman jälkeen seutu on saanut muuttovoittoa etenkin ulkomaalaisista, mutta viime vuosina myös muualta Suomesta. Jälkimmäisessä lienevät vauhdittajina perusteollisuuden ongelmat.

Helsingin seudun taloudellinen menestys Länsi-Eurooppaan verrattuna vetää muuttajia muualta EU-alueelta, mutta sen ohella ohjaa myös EU:n ulkopuolelta tulevien muuttajien virtaa tänne. Taloudellisen kasvun hidastuminenkaan Helsingin seudulla ei itsessään ole vähentänyt muuttovoittoa, vaan pikemmin lisännyt sitä, koska samoina aikoina yleensä muunkin Euroopan talous on hidastunut.

Väestöennusteissa oletuksena on se, että Pohjois-Eurooppa kokonaisuutena tulee olemaan Euroopan ja koko maailman laajuisesti vetovoimainen alue pitkään. Jos Helsingin seutu tulevaisuudessakin pitää asemansa yhtenä Pohjois-Euroopan vahvoista kasvukeskuksista, se tulee pysymään sekä kansainvälisen että kansallisen muuttoliikkeen kohdealueena. Muuttoliike on yksilölähtöistä, eikä se ole viranomaisten suunniteltavissa.

Helsingin väestökehitykseen vaikuttaa lisäksi seudun asuntomarkkinoiden kehitys. Helsingille on tunnetusti tyypillistä se, että kaupunki toimii muualta Suomesta ja ulkomailta tulevien, etupäässä nuorten aikuisten muuttokohteena. Osa muuttaa täällä opiskeltuaan ja perheellistyttyään naapurikuntien väljempiin asuntoihin. Muuttotappio oli poikkeuksellisen suurta vuosituhannen alussa, 4 000–5 000 henkeä vuodessa. Silloin puhuttiin ”nurmijärveläistymisestä”. Nyt muuttotappio on enää puolet tuosta määrästä.

Mahdollinen nopea väestönkasvu edellyttää varautumista maankäytön tiivistymiseen ja laajentumiseen sekä tarvittavaan perusrakenteen ja palveluverkoston kasvuun. Väestönkasvun edellytyksenä on riittävän suuri tonttimaan tarjonta ja asuntotuotanto.

Tarvittavaan asuntotuotantoon vaikuttaa oleellisesti asumisväljyyden kehitys, joka on myös varsin epävarma tekijä. Helsingin seudulla asumisväljyys on kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin noin 0,3 kerrosneliötä henkilöä kohti vuosittain. Tämä on merkinnyt sitä, että keskimäärin noin kolmannes asuntotuotannosta on mennyt asumisväljyyden kasvun ja kaksi kolmannesta väestönkasvun aikaansaaman kysynnän tyydyttämiseen.

Asumisväljyyden kasvu on vähitellen hidastunut ja vuodesta 2007 alkaen käytännössä pysähtynyt sekä Helsingin seudulla että Helsingissä.

Jos maankäyttö ei sopeudu kasvupaineisiin, vaan tonttimaan tarjonta pysyy pullonkaulana asuntotuotannolle, se vaikuttaa sekä väestökehitykseen että asumisen hintaan. Väestönkasvuun nähden liian pieni asuntotuotanto johtaisi asuntojen hintojen suhteelliseen nousuun, joka vähentäisi muuttovoittoa.

Jos tonttimaan tarjonta pysyisi niukkana sekä Helsingissä että muualla pääkaupunkiseudulla, maankäytön paine purkautuisi kehyskuntiin ja ulommalle työmarkkinavyöhykkeelle, jossa maankäytön kasvumahdollisuudet ovat joustavammat. Tällöin uhkana on yhdyskuntarakenteen hajautuminen.

15 kommenttia artikkeliin ”Väestöennusteiden viisi vaikuttavaa tekijää

  1. Viheralueet lähellä asuinalueita lisäävät sekä asukkaiden hyvinvointia että asuinalueiden vetovoimaa. Viheralueiden merkitys voi korostua entisestään, kun ilmastonmuutos etenee.

    Asuinalueita on hyvä kehittää kokonaisuuksiksi, joista löytyvät tarpeelliset palvelut. Näin kauas liikkumisen tarve vähenee. Jos toiminnallisten ja tiiviiden kaupunkisaarekkeiden lomassa kulkee riittävän laaja viherverkosto, voi koko kaupunki olla uudella tavalla puoleensavetävä.

    7+
  2. Viheralueita suunniteltaessa pitäisi kylläkin pitää jokin järki myös mielessä, etenkin tiiviisti rakennettavilla alueilla. Kartasta kun katsoo, niin hyvin moni Helsingin puisto, aukio tai tori ovat täysin ylisuuria, (etenkin Hakaniemen ja Rautatientori) siihen nähden miten niillä on tapahtumaa tai elämää. Yksi esimerkki myöskin: Sörnäisten rantatie aiotaan linjata uudelleen, jolloin syntyy uusi puisto tien ja rannan väliin. Tämä on ok, mutta kun Hämeentien varrella vain korttelin päässä on suurimman osan vuodesta vajaakäytössä oleva Väinö Tannerin kenttä, tulisi se kaavoittaa rakentamiselle. Noin arvokkaalla paikalla näkisi mielellään täydennysrakentamista.

    4+
  3. Kaupunkiympäristön viheraluekysymys on monella tavalla sekä kiinnostava, että haasteellinen kysymys. Toisaalta niiden merkitystä korostetiin jo mm. 1800-luvun lopulla Ebenezer Howardin puutarhakaupunki-suunnitelmissa ja 1950- ja 1960-luvuilla ns. Metsälähiösuunnittelussa. Toisaalta erityisesti nimenomaan 1950- ja 1960-luvun suunnitteluideologia on johtanut kaupunkirakenteeseen, jossa jokaisen talon ympärillä on 100-300 m “suojavyöhyke” ja jokaisen kaupunginosan välissä on kilometrin-parin viherkaista.

    Kysymys kuuluukin, onko tämä oikea suunta, vai ilmeneekö tässä jonkinlainen mittakaavaharha, jossa korostetaan liikaa keksisuuria viheralueita, joilla todellisuudessa ei käytännössä olisi suurta merkitystä ihmisten viihtyvyydelle? Vaihtoehtona siis olisi pienten ja suurten viheralueiden malli, jossa pienet viheralueet olisivat ehkä 10 metrin (hiihtoladun, kävelypolun ja pyörätien) levyisiä alueita ja suuret viheralueet (useamman kilometrin levyisiä alueita) tyyliin Helsingin tai New Yorkin keskuspuisto?

    Kumpi ylipäänsä on ekologisesti loppujen lopuksi edullisempaa: Nykyisen Helsingin seudun kaltainen melko väljä asuinympäristö, vai pienemmälle alueelle sijoitettu sama väkimäärä? Onko esim. keski-eurooppalainen tiivis kyläyhteisö tai Helsingin Etu-Töölön isot ja avoimet(!) sisäpihat oikeasti dystooppinen ympäristö aikuisille tai lapsille?

    5+
    • Etu-Töölö ei missään nimessä ole dystooppinen ympäristö, mutta tarvitaan muutakin. Kaupunkimetsät tulisi säilyttää, niiden merkitys tulee entisestään korostumaan. Sitä paitsi Etu-Töölöä vastaavaa aluetta tuskin pystyttäisiin nykyisellä osaamisella ja normistolla suunnittelemaan.

      Suunnittelussa ollaan jatkuvasti tilanteessa, jossa joudutaan korjaamaan aiemman suunnittelun virheitä. Viime vuosikymmeninä on rakennettu harvaa ja matalaa (ei siis sitä Etu-Töölä) ja lisäksi täysin autoilun ehdoilla. Uusien virheiden välttämiseksi tulisi nyt tiivistää jo rakennettua ympäristöä (ml. liikenneväylät) eikä levittää kaupunkirakennetta luontoalueille (jotka suunnittelijoille ilmeisesti näyttäytyvät valkoisina kohtina kartalla).

      6+
      • Kaupunkimetsäläiset: tuottakaa ja tuokaa esiin lisää faktoja, tietoa avaamaan “Kaupunkimetsät on säilytettävä” arkumenttia. Ymmärrän ja kannatan, mutta voisiko keskustelua vähän syventää…

        Mä tykkään metsistä, puistoista, ulkoilusta, liikkumisesta, hiihtämisestä, rannoista, poluista…mutta onko jokaikinen nyt rakentamaton alue, jossa on risu, pusikko tai puu ja joka näkyy jonkun ikkunasta oltava samanlainen myös 50 vuoden päästä.

        1+
      • Vastaukseksi nimimerkille Vihreitä virheitä: En tiedä ketään “kaupunkimetsäläistä” joka olisi liikkeellä sen takia, että jokin “risu, pusikko tai puu” näkyisi ikkunasta. Pikemminkin useimmat meistä kai ajattelevat, että on säilytettävä laajoja viheralueita, joissa ei tarvitse olla kenenkään ikkunan alla.

        Omista ikkunoistani olen useiden vuosien ajan katsonut rakennustyömaita. Koen sen antaneen jossain määrin perspektiiviä nykyrakentamisen ympäristövaikutuksiin. Samalla on joutunut oppimaan, miten iso ero on havainnekuvien ja todellisuuden välillä.

        7+
      • Ja mitä tapahtui viime viikon kaupunginhallituksen kokouksessa? Ilmeisesti joku oli keksinyt että Myllypuron metroasema joka oli kaavoitettu muutettavaksi laiturista asemaksi ja päälle rakennuksia jne. jääkin nyt säästettäväksi? Ensin rakennettiin metsäalueelle pientalot ja sitten asemalaituri jätetään rakentamatta. Näin tehdään uutta virhettä kaiken aikaa, samaan aikaan puhuen että rakennuspaikkaa uupuu…

        1+
  4. Muutokset ympäristöasioissa saattavat tulevaisuudessa vaikuttaa väestön sijoittumiseen asuinalueille paljon enemmän kuin nykyisin. Ilmastonmuutoksen rooli todennäköisesti kasvaa. Muutkin seikat – kuten luonnon monimuotoisuuden hupeneminen – voivat saada lisää merkitystä.

    Isossa kuvassa muutokset luontoasioissa voivat pitkän päälle vaikuttaa paljonkin siihen, missä ihmisiä asuu ja kuinka paljon. Toisaalta saamme yhä enemmän uutta tietoa lähiluonnon merkityksestä asukkaiden hyvinvoinnille. On tärkeätä, että uusi tutkimustieto saadaan nopeasti avuksi kaupungin kehittämiseen.

    7+
    • Tutkimustietoa lähiluonnon ja hiljaisten alueiden merkityksestä asukkaiden hyvinvoinnille on kyllä olemassa. Kysymys ei siis ole tiedon puutteesta, vaan siitä että kaupunkisuunnitteluvirasto ottaisi nämä tutkimukset ja asukkaiden mielipiteet huomioon.

      5+
      • Hei, jos mielessäsi on jotakin tiettyä tutkimusaineistoa, joka löytyy kätevästi verkosta, laita toki linkkejä tänne keskusteluun mukaan!

        0
      • Vaikka KSV:n viestinnän kysymys ei ollutkaan minulle, laitan pari linkkiä.

        Luonnontilaiset virkistysalueet tasaavat eri sosioekonomisten ryhmien välisiä terveyseroja:

        http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736%2808%2961689-X/abstract

        Ylilääkäri Tari Haahtelan ja akatemiaprofessori Ilkka Hanskin tutkimukset osoittavat monimuotoisen luonnon vähentävän allergioita:

        http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=12021/type=1

        Lisäksi SLL:n Uudenmaan piirin tekemästä Kuntametsä-oppaasta löytyy tietoa niin suomalaisista kuin kansaivälistäkin tutkimuksista:

        http://www.sll.fi/uusimaa/toiminta/kuntametsat/opas

        6+
      • Ja tämän tiedon pohjalta… keskustelua tulisi syventää…mitä tämä kaikki käytännössä tarkoittaa.

        0
      • Jos kaupunkisuunnitteluvirasto “ottaisi asukkaiden mielipiteet huomioon” Helsinkiin ei rakennettaisi yhtään mitään yhtään minnekään. Käy ihmeessä Hanna-Leena muutamassa asukastilaisuudessa tai lue kaavoista saatua palautetta! Kysymys ei varmaan ole tiedon puutteesta kaavoittajillakaan – hekun ovat ainoita tässä keskustelussa, jotka joutuvat OIKEASTI ratkaisemaan sen missä tulevat helsinkiläiset asuvat. Voisiko siis ratkaisu olla se että mitataan jokaisen olemassa olevan asuinrakennuksen ympärille x metrin “ei saa rakentaa” -raja ja sedementoidaan myös kaikki nykyiset katujen varren risukot ja rakennetaan sinne korkeata mitä tästä kaikesta jää jäljelle. Kolben 27.2.2013 blogin “Tuleeko kaupungistamme tehdä Pohjolan Shanghai?” heitto ei olekaan niin utopistinen. Ei on aina helppo sanoa. Ratkaisujen keksiminen paljon vaikeampaa. Tätä nää kait haluaakin: tervetuloa talkoisiin miettimään!

        1+
      • KSV kaipaili tutkimustietoa lähiluonnon merkityksestä asukkaiden hyvinvoinnille. Jos virastoon tulee Helsingin Sanomat, lehden sunnuntainumerosta 3.3.13 voisi lukaista professori Liisa Tyrväisen haastattelun otsikolla ‘Metsä tekee helsinkiläiselle paljon hyvää’.

        1+
  5. Muutama sana kaupunkiluonnon terveyttä edistävästä vaikutuksesta ja sen suhteesta kaupunkisuunnitteluun: Luonnontilaisen ympäristön merkitystä stressistä palautumiseen tuskin monikaan kiistää. Relevanttia tutkimustietoa on olemassa. Myös taloustieteellisissä tarkasteluissa on puiston reunassa tai meren rannalla sijaitsevien asuntojen on todettu olevan keskimäärin kalliimpia kuin muiden asuntojen.
    Ongelmana lehtijutussa oli tutkimustulosten yksinkertaistaminen ja suoraviivainen soveltaminen tavoiteltavaksi suunnittelupoliittiseksi lähtökohdaksi. Lehtijutussa ei pohdittu esimerkiksi sitä kuinka paljon stressiä arkipäivässä ihmisille aiheuttaa hajanaisten metsiköiden ja erilaisen “suojavihreän” välillisesti aiheuttama kaupunkirakenteen hajanaisuus ja pirstoutuneisuus. Liikkumisen tarve kasvaa, syntyy autoriippuvainen yhdyskuntarakenne, työmatkat pitenevät jne. Tällainen arjen toiminta on varmasti stressaavaa kaupunkilaisille ja välillisesti seurausta myös tarpeesta suojella kaikkia mahdollisia viheralueita.
    Niin ikään olisi syytä pohtia sitä tapahtuuko stressistä palautuminen nimenomaan hoitamattomassa “luonnontilaisessa” lähimetsässä vai olisiko vaihtoehtona esimerkiksi hoidettu puistoympäristö. Vaihtoehtona voi olla myös hiihtäminen ja ulkoilu laajemmilla yhtenäisillä viheralueilla vihersormessa tai kaupungin ulkopuolella tai peräti siirtyminen kesämökille lataamaan akkuja rankan työviikon päätteeksi.

    1+

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.