Blogi: Yleiskaavaprosessi

Tarinaa työhuoneelta – Jalat irti maasta

Miten alustava visioteksti ja liuta tavoitteita siirtyvät kartalle? Yleiskaavatoimistossa jakauduttiin ryhmiin ideoimaan. Jalat irti maasta -vaiheessa oli aika esittää villeimpiä ja mielikuvituksellisimpia tavoitteita ja tahtotiloja vuodelle 2050.

“Helsinki 2050: Ekologinen, hiilineutraali, kestävän liikkumisen ja saavutettavuuden, houkuttelevan asumisen, laadukkaan virkistysverkoston, taloudellisen kasvun ja työpaikkojen verkostokaupunki”. Näin voisi tiivistää vision seitsemän alustavaa elementtiä yhteen nippuun.

Tämän visiotekstin pohjalta jakauduimme kahdeksaan ryhmään, joista jokainen ryhtyi hahmottelemaan vuoteen 2050 tähtäävää maankäytön karttavisiota oman osaamisalueensa näkökulmasta. Osa ryhmistä keskittyi yhdistämään kartalle kaikki vision teemat.

Näin syntyi kahdeksan hyvin erilaista maankäytön visiokarttaa vuodelle 2050. Tavoitteet hahmottuivat kartoille lämpäreinä, suurina linjoina, tarkkoina viivoina ja värivyöhykkeinä. Työn edetessä syntyi uusia ideoita ja ryhmät täydensivät myös alustavaa visiotekstiä.

Ryhmien villit karttavisiot yhdistettiin ja yhdistelmän pohjalta teimme melkoisen määrän yhteismitallisempia teemakarttoja. Eri teemoja tarkasteltiin päällekkäin. Yhdistelmistä haettiin ristiriitaisuuksia, yhteneväisiä näkemyksiä ja kohtia, joissa elementit voidaan sovittaa yhteen.

Tässä vaiheessa konkretisoitui se, miten haasteellista on sovittaa yhteen esimerkiksi elinkeinoihin ja asumiseen liittyvät tavoiteltavat tulevaisuudet. Keskusten kehittymistä voi olla vaikea tukea, jos riittävää rakentamispotentiaalia ei keskuksen lähettyviltä löydy ja jos radikaalimpia muutoksia rakenteeseen ei ole mahdollista tehdä.

Jalat irti maasta -prosessin aikana ja sen jälkeen syntyi paljon pohdintaa:

  • Millä ehdoilla toisiaan lähellä sijaitsevien keskuksien kehittyminen toivottuun tavoitetilaan on mahdollista (esim. Oulunkylä ja Käpylä)?
  • Tukevatko luonnostellut raideyhteydet keskustojen kehittymistä vai syntyykö solmukohtia keskustojen ulkopuolelle? Missä keskustan pitäisi sijaita? (esim. Pitäjänmäki)?
  • Palvelevatko hahmotellut, kestävää liikkumista edistävät liikenneyhteydet optimaalisesti? Parantavatko ne saavutettavuutta tavoitteiden mukaisesti? Saadaanko toivottu taloudellisen kasvun painopiste säilymään Helsingissä?
  • Mitkä työpaikka-alueet voitaisiin tulevaisuudessa muuttaa asumiseen tai sekoittuneiden toimintojen alueiksi? Mitä valintoja täytyy tehdä toimitilarakentamisen ja asuinrakentamisen välillä tai miten ne sovitetaan yhteen?
  • Tukeeko maankäytön karttavisio yritysten ja työpaikkojen sijoittumista ja syntyä Helsingissä? Onko täydennysrakentaminen riittävää, jotta se tukisi keskuksien kehittymistä toivotulla tavalla? Tarvitaanko joillain alueilla radikaalimpia toimenpiteitä kuten purkavaa saneerausta? Onko määrä riittävää, jotta on mahdollista rakentaa raideyhteys?
  • Löytyykö meritäyttöjen, kaupunkibulevardien ja viheralueiden lisäksi suurempia alueita rakentamiselle?
  • Miten viheralueet ja rakentaminen sovitetaan yhteen?
  • Mistä lähtevät yhteydet Tallinnan ja Pietariin? Keskustasta, Itäkeskuksesta vai lentoasemalta?
  • Mikä on Malmin lentokentän tulevaisuus? Entä Santahaminan?
  • Mitkä hankkeet priorisoidaan?

Moni teemoista kaipaa vielä tarkennusta, syvällisempää pohdintaa, analysointia ja yhteensovittamista. Vuoden 2050 karttavisiota jalostetaan siis edelleen.

Aineistoja esittelemme yleiskaavakahveilla Laiturilla 22. toukokuuta klo 17 alkaen. Tule kommentoimaan!

Kuvagallerian kartat ja jalat irti maasta -vaiheen kuvaus löytyvät Skenaarioista visioihin -raportista sivulta 33 alkaen.

3 kommenttia artikkeliin ”Tarinaa työhuoneelta – Jalat irti maasta

  1. Lainaus tekstistä: “Löytyykö meritäyttöjen, kaupunkibulevardien ja viheralueiden lisäksi suurempia alueita rakentamiselle?”

    Kuulostaa todella pahalta ja suoraan sanottuna vanhanaikaiselta, jos suurta rakennusalaa etsitään meritäytöistä ja viheralueilta. Muualla maailmassa kaupunkeihin yritetään saada lisää viheralueita – olisi huomattavasti järkevämpää säilyttää se, mitä nyt on jäljellä kuin myöhemmin yrittää vaivoin luoda uusia.

    Jossain yleiskaavan teemaseminaareista mainittiin, että sisääntuloväylien bulevardisointi riittäisi vastaamaan lähes koko massiiviseen väestöennusteeseen. Kannattaisi siis keskittyä siihen ja unohtaa merenrantojen täyttö ja viheralueiden nakertaminen, jotka paitsi vähentäisivät yleistä viihtyisyyttä myös heikentäisivät kaupungin toimivuutta ilmastonmuutoksen suhteen.

    8+
  2. Ajatushautomolla on tosiaan villejä visioita, jos viheralueet ja rantojen täytöt nähdään kaupungin rakennusmaan reserviksi. Toivoisi löytyvän muunlaisia tavoitteita ja tahtotiloja vuodelle 2050.

    5+
  3. Hei! Käynnistämme parhaillaan tutkimushanketta, jossa selvitetään keinoja kestävän viherrakenteen luomiseksi. Kuulisin mielelläni yleiskaavakahveilla 22.5. tarkemmin ajatuksia esim. biodiversiteetin säilymisedellytyksistä hankkeen pohjaksi. Virkistysalueisiin ja kaupunkiluontoon liittyvä visioteema tulee blogiin keskusteltavaksi 22.5. Aiempi blogi aiheesta: http://www.yleiskaava.fi/2013/miten-rakentaminen-ja-virkistysalueet-sovitetaan-yhteen/

    1+

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.