Blogi: Työ ja elinkeinot

Ostareiden uusi tuotantokausi

Vanhat lähiöostarit edustavat mennyttä maailmaa, mutta voivatko ne olla myös tulevaisuutta?

Lähielämän ennustetaan voimistuvan, kun vanhusväestö kasvaa ja energian kallistuminen rajoittaa liikkumista. Tällä hetkellä on meneillään kaupunkimaista elämäntapaa korostava kulttuurinen aalto, joka leviää kantakaupungista lähiöihin asti. Internet on tehnyt elämästä maailmanlaajuista mutta korostanut myös paikallisuutta kiihdyttämällä sekä puheita että tekoja yhteisen elinympäristön hyväksi.

Kaupan piirissä tunnutaan olevan yhtä mieltä siitä, että netti mullistaa kaupan – kukaan ei vain tiedä miten. Yksi mahdollisuus on, että jokin lähiöostarin vanha tai uusi toimija ryhtyy ottamaan vastaan, säilyttämään ja jakelemaan asukkaiden ostoksia. Nettikaupan alueoperaattoria on huudettu kehiin monessa innovaatioseminaarissa. Onko lähiöostari kaupunkihistoriallinen reliikki vai päinvastoin tulevaisuuden lähipalvelujen alusta?

Vanhojen ostareiden isoin ongelma ei ole vanhuus vaan niiden hajautunut ja laiska omistajuus. Moni ostari virkistyisi vain terästämällä bisnestään. Ammattimaisemmaksi viritetty kiinteistöliiketoiminta merkitsee yhden omistajan tilannetta eli kauppakeskusmallia. Tällainen toimii jo esimerkiksi Myllypurossa ja Martinlaaksossa.

Jos taas kaupunki oikeasti panostaisi lähiöidensä ostareihin, se sijoittaisi niihin omia palvelujaan. Kumma kyllä kirjasto löytyy yleensä muualta ja samalla asukkaiden arkireitin ulkopuolelta, paitsi Espoon kauppakeskuksissa. Terveyspalveluja keskitetään liian isoiksi pikku ostareille, jopa kauppakeskuksille. Uumoiltu julkisten palvelujen jalkauttaminen saattaisi elävöittää ostareita, sillä jossainhan asiakkaat on kohdattava.

Entä jos asukkaat alkavat ottaa itse vastuuta arjen kulutuksestaan? Laajasalon ostarilla toimii Saaremme-puoti. Se on paikallisesta ruokapiiristä alkunsa saaneen osuuskunnan pyörittämä kauppa-kahvila, joka sekä myy paikan päällä että toimii nettitilausten jakelupisteenä. Nettitaidottomat vanhukset voivat tehdä tilauksensa puodin kassalla. Voivatko tulevaisuuden kauppapaikat kasvaa kaupunkiaktivismista?

Vai tehdäänkö uusi ostari yhdessä? Kauppa on kauppiaan ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta kiinteistöliiketoiminnan ja julkisen vallan ohjaamissa puitteissa. Tätä neliyhteyttä voitaisiin kehittää kohti tiiviimpää, kumppanuusmuotoista kanssakäymistä, jossa tiloja käytettäisiin tehokkaammin ja toimijat hakisivat uusia rooleja.

Mitä kuulostaisi vaikka kirjasto, jonka tiloissa toimii myös kirjakauppa, kirjadivari ja asukkaiden pyörittämä kirjakahvila tapahtumineen? Tai lähikauppiaan vetämä, henkilöstöravintolan yhteydessä toimiva luomuruokapiiri kauppakassipalveluineen ja työväenopiston tarjoamine kokkauskursseineen?

Monta palvelua yhdessä on enemmän kuin osiensa summa. Sitähän kaupunki on: tihentynyttä ja sekoittunutta toimintaa erilaisten tahojen kesken. Ostari ei ole itseisarvo, hyvät lähipalvelut ovat.

Mitä sinä tekisit, jos olisit ostarisi diktaattori?

Tuoretta tutkimustietoa ostareista ja kivijalkakaupoista löytyy julkaisusta Hyvät kaupat – Kivijalka ja Ostari rakennemuutoksessa. Kirjan julkistamistilaisuus pidettiin Laiturilla 8.11.2013.

Pasi Mäenpään Ostarit uusiksi! -blogissa kerrotaan tutkimushankkeesta vanhojen lähiöostarien kehittämiseksi.

4 kommenttia artikkeliin ”Ostareiden uusi tuotantokausi

  1. Yksi voimakkaasti Suomen kaupan alan keskittymiä määräävä seikka on alkoholin vähittäismyyntimonopoli Alko ja tilanne ei ainakaan paremmaksi muutu, jos keskioluiden ja mietojen siiderien ja lonkeroiden myynti elintarvikekaupoissa kielletään ja siirretään Alkon yksinoikeudeksi. Tätä nykyä Alkon myymälöitä sijoitellaan eniten suuriin kauppakeskuksiin.

    6+
  2. Näinhän se tapahtuu! Tuolle Mikon johdatukselle voisi jatkaa, että valtio rakentaa moottori-, ohikulku- ja kehäteitä runsain eritasoliittymin. Sitten kauppakeskukset ” löytävät” nämä risteykset hyviksi sijaintipaikoikseen huolimatta kaiken maailman kaavoista. Ruuhkauttavat tietysti iltapäiväliikenteen ja kohta taas ollaan vailla uusia valtion maksamia ohikulku- ja kehäteitä runsain liittymin omille varasto- ja ostoskeskustonteille.Tässäpä onkin kehäteiden “ikuinen kehä”.

    18+
  3. Kivijalkaan sopisivat hyvin paitsi nykyään kauppakeskuksiin eriytetyt palvelut myös monet teollisuusalueille nyt sijoitetut palvelut, kuten autokorjaamot, varaosaliikkeet, automyymälät (enemmän showroom-tyyppisinä), rengasliikkeet jne. Näin on jo nyt yleisesti keskueurooppalaisissa kaupungeissa ja jossain määrin myös Helsingin kantakaupungissa (esim Kampissa toimii joitain autoalan firmoja kivijalassa). Tää toisi palvelut lähemmäs käyttäjää ja toisaalta mahdollistaisi nyt väljästi rakennettujen “teollisuus”alueiden (eipä niissä juuri teollisuutta varsinaisesti enää ole) tiivistämisen ja asuinrakentamisen niille ilman että nykyään sieltä löytyvät palvelut ja työpaikat pitäisi siirtää jonnekin hornan tuuttiin.

    Ja täytyy kompata tällä kertaa Mikkoa.

    2+
  4. Kirjaston olisi todella hyvä olla ostarilla eikä jossain yhtä kaukana kaikista käyttäjistä. Netti on tehnyt lähikirjastot aina vaan tärkeämmiksi.Meidän vanhalla ostarilla olisi vapaata tilaa, niin että puuttuu vain kaupungin päätös, että saisimme kirjaston takaisin Pihlajamäkeen.

    0

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.