Blogi: Historia

Väestöennusteiden vaiheisiin mahtuu huteja ja täysosumia

Yleiskaavojen tekijät ovat kautta aikojen pyrkineet ennustamaan tulevia väestömääriä. Helsingin ensimmäinen kunnallinen kaavoittaja, asemakaava-arkkitehti Bertel Jung oivalsi, että maankäytön ohjeeksi tarvitaan yleiskaava, joka pohjautuu tulevaisuutta valottaviin ennusteisiin. Jungin yleiskaavaluonnos valmistui yli sata vuotta sitten, vuonna 1911.

Jung perusti laskelmansa Helsingin väestömäärästä Ruotsin malliin. Hän oletti, että Suomi kaupungistuu samaan tapaan kuin Ruotsi ja että Helsinki kasvaa. Hän arveli, että Helsingissä olisi vuonna 1940 noin 300 000 asukasta. Tätä arviota hän piti varovaisena. Hyvin Jung kuitenkin ennustuksessaan onnistui. Kaupungin asukasmäärä vuonna 1940 oli 317 000.

Vuonna 1932 Helsingin asemakaavaosasto laati arkkitehti Birger Brunilan johdolla uuden yleiskaavasuunnitelman. Jälleen arvioitiin väestömääriä. Tutkimusten perusteella pääteltiin, että Helsinki saavuttaisi puolen miljoonan asukkaan rajan vuosina 1966–67. Tämäkin ennustus osui nappiin, sillä 500000 asukkaan raja rikkoutui vuonna 1966.

Väestöennusteet alkavat edistää

Vuoden 1960 yleiskaava on toiminut monella tapaa esikuvana tuleville yleiskaavoille. Sen väestöennusteissa alettiin kuitenkin mennä pieleen. Kaavassa käytettiin kaupungin tilastotoimiston vuonna 1958 laskemaa kehityssarjaa, jonka mukaan kaupungissa olisi vuonna 1980 jo noin 690 000 asukasta. Tätä määrää ei ole vieläkään saavutettu. Yhä isompi osa kasvusta on suuntautunut pääkaupunkiseudun muihin kuntiin ja laajemminkin Helsingin seudulle. Kaupungin kasvu kuitenkin jatkui käytännössä koko 1960-luvun.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti syksyllä 1969 tulevan vuoden yleiskaavan tärkeimmistä lähtökohdista. Yleiskaavassa 1970 oletus oli, että vuoteen 1980 mennessä kaupungin asukasmäärä kasvaa 600 000 asukkaaseen. Tämä lienee Helsingin yleiskaavahistorian pahin huti, sillä suunnilleen samoihin aikoihin Helsingin väestömäärä alkoikin kääntyä laskuun. Näin ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut. Vuodesta 1970 vuoteen 1980 Helsingin asukasmäärä väheni yli 42 000 hengellä.

Muuttoliike suuntautuikin Ruotsiin

Vielä 1950- ja 60-luvulla ennusteet perustuivat oletukseen nopean kaupungistumisen jatkumisesta. Helsingin ja Helsingin seudun kasvun arveltiin jatkuvan suunnilleen lineaarisesti. Jälkeenpäin arvioituna oletus maaltamuutosta kaupunkeihin oli oikea, mutta suunta tuli yllätyksenä. 1960- ja 1970-luvulla muutosta suuri osa suuntautui Suomen muuttotappioalueilta Ruotsiin. 

Ruotsin kaupungit tarjosivat paremman ansiotason ja asumismahdollisuudet kuin Helsingin seutu tai muut Suomen suuret kaupungit siihen aikaan. Lisäksi 1970- ja 1980-lukujen teollisuus- ja aluepolitiikka siirsi melko tehokkaasti kasvua Helsingin seudulta muualle Suomeen. Vasta 1980-luvun lopulta alkaen Helsingin seudun kasvu palautui.

Helsinki palaa kasvun tielle

Helsingin seudun väestökasvu oli kiihtynyt ja Helsingin väestömäärä kääntynyt kasvuun 1990-luvun alussa laajamittaisen maahanmuuton käynnistyttyä. Helsingin seudun 12 kunnalle ja Helsingille laadittiin useita väestökehitysvaihtoehtoja vuonna 1994. Väestön arvioitiin kasvavan vähintään 1,2 miljoonaan ja enimmillään 1,36 miljoonaan asukkaaseen vuoteen 2020 mennessä. Tuon ajan nopeinkin kasvuarvio osoittautui liian varovaiseksi. Jo vuoteen 2012 mennessä Helsingin seudun kasvu on ylittänyt silloisen korkeimmankin vaihtoehdon.

Helsingin osalta 1990-luvun alussa ennustettiin, että kaupungissa olisi vuonna 2020 vähimmillään 505 000 ja enimmillään 608 000 asukasta. Myös Helsingissä toteutunut väestökehitys on ylittänyt nopeimman vaihtoehdon.

Mikä on ollut kasvun taustalla? Nettomuutto ulkomailta Suomeen on noudatellut vuoden 1994 ennusteiden korkeimpia arvioita sekä Helsingissä että koko Helsingin seudulla. Lisäksi elinikä on pidentynyt ennakoitua nopeammin ja yli 65-vuotiaan väestön määrä on kasvanut enemmän kuin 1990-luvulla ennakoitiin.

4 kommenttia artikkeliin ”Väestöennusteiden vaiheisiin mahtuu huteja ja täysosumia

  1. Kirjoitus kertoo kiinnostavasti, miten tulevia väestömääriä on hankala ennustaa. Yksi riskeistä saattaa olla, että on vaikea päätellä etukäteen, milloin vallitsevaksi käynyt suuntaus taas kääntyy.

    Merkittävä haaste ennustusten laatimiselle tänään saattaa olla ilmastonmuutos. Moni keskeinen paikka Helsingissä on alavaa seutua. Miten kohdalleen osataan etukäteen arvioida ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma merenpinnan nousu? Jos myrskyt kovenevat, ovat myös merenpinnan korkeuden satunnaisvaihtelut suurempia kuin nyt. Pitkässä juoksussa edessä on paljon valintoja ja niihin liittyviä seurauksia. Ei ole helppoa päätellä, miten lähivuosien ratkaisut heijastuvat vaikkapa vuoden 2050 Helsingin asukaslukuun.

    Aikojen kuluessa suurienkin kaupunkien väkimäärät ovat välillä kutistuneet. Esimerkkejä löytyy maapallon eri puolilta – myös euroopasta. Tulevaisuudessa väestömäärät saattavat supistua paikallisesti syistä, joita tänään on vaikea tunnistaa.

    4+
  2. Eihän Helsingin tarvitse asuttaa kaikkia suomalaisia, ulkomaalaisista puhumattakaan. Kaupunki tarvitsee myös viheralueita, puistoja ja rakentamattomia merenrantoja.

    3+
  3. Kaavoituksessa ei tulisi pelkästään tähdätä mahdollisimman suureen asuntotuontantomäärään hinnalla millä hyvänsä. Suomalaiset ovat ulkoilijakansaa. Meille luonnonvaraiset virkistysalueet ovat erittäin tärkeitä – tämän voi havaita esim. Vuosaaren hiihtoladuilla, jotka ovat tähän aikaan vuodesta täynnään väkeä viikonloppuisin. Kaavoituksessa on tärkeää taata luonnonvaraisten alueiden säilyminen – se on myös kansanterveydellinen kysymys!

    2+

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.